Linkki: Kirjakaupat myyvat konekaannettya roskaa
Päätin kokeen vuoksi kääntää pätkän Maamme laulusta, mutta samalla tulin kiinnittäneeni silmäni 10. säkeistön kohtaan:
"Totuuden, runon kotimaaTotuuden kotimaa kuulostaa aika härskiltä. Sitähän nämä nationalistiset laulut valitettavasti ovat - aika estotonta oman paremmuuden toitotusta. Ei sinänsä, ettei Maamme laulussa olisi myös ihan kauniita kohtia kaiken isänmaallisen paatoksen joukossa. Monestihan laulua ei veisata kokonaisuudessaan, vaan siitä poimitaan vain ne "ydinkohdat", jotka herättävät vähemmän huvittunutta myötähäpeää.
maa tuhatjärvinen"
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/?page_id=320
Monikulttuurisuuden ja globalisaation eräs traaginen seuraus on se, miten kaikki kansat nykyään pakotetaan tiedostamaan monien kansallisten ominaispiirteidemme universaalisuus ja triviaalisuus.
Facebook-ryhmässä nimeltään "Mahdollista vain Suomessa" esimerkiksi jaetaan uutisia ja meemejä, jotka kierrätetään lähes muuttumattomina kaikkien muidenkin maiden "Mahdollista vain meillä ryhmissä."
Tietoisuuteen pakottaminen on ymmärrettävästi ahdistavaa ja luonnotonta. Monikulttuurisuus ei ole helppoa. Etenkään se ei ole mikään pieni juttu miehille, joiden on erityisesti taisteltava omanarvontunnosta rauhan aikana. Sota olisi miessukupuolelle suuri helpostus silloin, jos se karsisi heitä isolla kädellä taisteluissa. Jäljelle jääneille riittäisi kunniaa sekä todennäköisemmin vähintään yksi puoliso kullekin, parhaille tietenkin useampia.
Jos mies ei voi pönkittää asemaansa ja omanarvontuntoaan taisteluilla tai nationalistisella joukkolaululla, jää tietenkin jäljelle myös rauhanajan nationalismi, kuten urheilu. Rahakin auttaa.
Miten me sitten korvaamme miehille sen, ettei taistelukutsua tule? Miten me korvaamme sen, että urheilumenestys on heikkoa tai että kansallisten eeposten naurettavuus on kaikille ilmiselvää?
Siinäpä sitä onkin pulma. Aikamme taistelu omanarvontunnon säilyttämisestä on kenties monilta osin epäonnistunut. Pään voi turruttaa viihteellä tai viinalla, jos etuudet sen sallivat, mutta mitä sitten tapahtuu, kun työttömyysetuuksia leikataan niin, ettei ole varaa muuhun kuin vihapuheen kuluttamiseen ja tuuttaamiseen. Kaikki päivät on aikaa istua koneella ja lukea MV-lehden uusimpia kauhutarinoita maahanmuuttajien suorittamista raiskauksista Saksassa tai Ruotsissa.
Totuuden, runon kotimaa ei enää taida olla ainakaan runon kotimaa. Nykyään se on pelkän totuuden kotimaa.
Niin, ja millainen siitä konekielisestä Maamme laulun käännöksestä sitten tuli? Parempaan kieliyhdistelmään täytyy vielä tähdätä, kunhan toivun apurahojen hakemisen tuottamasta stressistä. Tsekin, venäjän ja armenian mankeli tuotti tällaista:
"Unkari, Suomi, syntyi,PS.
renkaat, kultainen sanoja!
Ei laakso, ei mäki,
Vettä ei rakastunut mereen,
maana pohjoiseen,
Jälkeen kallis isä! -"
Totuuden kotimaa olisi kova nimi bändille.
"Monikulttuurisuuden ja globalisaation eräs traaginen seuraus on se, miten kaikki kansat nykyään pakotetaan tiedostamaan monien kansallisten ominaispiirteidemme universaalisuus ja triviaalisuus."
VastaaPoistaTämähän on tietysti kukkua. Globalismin seurauksena kansat vasta toden teolla havahtuvat ominaispiirteidensä partikulaarisuuteen ja perustavanalaatuisuuteen. Herran kukkarossa omiensa kesken on helppo ajatella, kuinka oma näkökulma vallitsisi koko maailmassa: kunkin intiaaniheimon nimi tarkoitti suunnilleen "ihmistä". Jokainen ympäröivän kulttuurin umpimielisyyttä samanmielisten alakulttuuriin pakeneva synkkä gootti on suvaitsemattomampi kuin monilapsisen perheen vesa, jonka on pakko sietää perhettään ja sen jokaista erilaista yksilöä kokonaisuudessaan. Alakulttuurista tulee koko maailma, se pienenee.
Monikulttuurisuus ei totisesti ole helppoa. Kun liikaa erilaisuutta tungetaan samalle alueelle, ihmiset sulkeutuvat ja muuttuvat agressiivisimmiksi ja suvaitsemattomimmiksi kuin taantumuksellisimmassakaan perähikiän kylässä. Jos perheessä on kyllin konflikteja, on niitä enemmän koulussa erilaisten yksilöiden kesken ja sitäkin enemmän monikulttuurisissa kaupungeissa etnisten ryhmien kesken.
Kun eurooppalaiset astuivat Amerikkaan, ei ensikontaktissa intiaanien kanssa ollut ensisijassa kyse kahden vanhan tutun vaan kahden eri planeetan asukin kohtaamisesta. Ilmassa oli uteliaisuutta, mutta sitäkin enemmän epäluuloa ja torjumisenhalua; ne intiaanit, jotka tahtoivat ajaa valkonaamat saman tien mereen, olivat pitkässä juoksussa oikeassa.
Mutta ettei vain kritiikiksi mene, niin sohaisee tämä kirjoitus enemmän oikeaan. Suomen ongelmana ei ole menestyksen puute: historiallisesti se ei sitä ollut, Suomi ei ollut imperiumi eikä valloittaja. Missä asemassa sitten olikin, Suomi oli aina korostetusti kakkosasemassa. Suomi oli periferiaa. Nämä asiat eivät kuitenkaan estäneet kansallisen identiteetin muodostumista (ensin heimotasolla, vasta 1800-luvulta laajemmin). Todellinen nykyajan ongelma onkin, että juuri identiteetti symboleineen tyhjenee merkityksistä. Identiteetti kestää läpi tappioiden ja nöyryytysten. Mutta entä jos identiteettiä ei enää ole? Ei ole kohta enää mitään suomalaisia, aiemmin yhdistäneet symbolit herättävät vaivaantuneisuutta.
VastaaPoistaOlen elokuussa ehtinyt erittäin harvakseltaan kirjoittamaan, ja silloinkin on teksti syntynyt kertarykäisyllä puolessa tunnissa.
VastaaPoistaTuo mitä sanot intiaaneista käy varsin hyväksi esimerkiksi aidoista eroavaisuuksista. Aiemmin kulttuurit ovat poikenneet toisistaan paljon selkeämmin kuin nykyään - silloin tosin erottavana tekijänä on ollut myös teknologia sekä kieli. Nykyään monet teknologiat ovat jakautuneet kaikkialle ja niiden mukana paljon yhteistä sanastoa. Myös lainsäädännössä on lähestytty.
Ajoin takaa lähinnä sitä, että suomalaisuudessa kaihottu perinteisyys voi olla vaikkapa mökkikulttuuri, jota ei monista maista löydy - mutta se voi yhtä hyvin olla mäkkikulttuuri, joka löytyy kaikkialta missä McDonalds ja Apple rakentavat imperiumejaan. Oma elämäntapa on joskus paljon globaalimpi kuin halutaan myöntää.