Olen tunneäly-termin kannattaja. Mielestäni tunneälyssä on perää, vaikka sanaa usein käytetään osaamattomasti. Varsinkaan tunneäly ei ole mikään vastavoima perinteisten IQ-testien mittaamalle älykkyydelle, vaan kokonaiskuvan täydentäjä. Tutkimukset viittaavat siihen, että keskimäärin paremmin elämässään pärjäävät ihmiset, joilla on sekä loogis-analyyttistä ongelmanratkaisukykyä että sosiaalisia valmiuksia. (Myös fyysisellä terveydellä, perhetaustalla, koulutuksella ja sattumalla on tietenkin suuri merkitys, ja varmaan eniten yksilön mahdollisuuksia määrittää yhteiskunnan yleinen turvallisuus- ja taloustilanne.)
Tunneäly on hämäryydestään huolimatta hyödyllinen käsite. Varsinkin Daniel Golemanin alkuperäinen kirja on lukemisen arvoinen. Se toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka meemi mutatoituu ja saa aivan omituisia sivumerkityksiä sosiaalisissa medioissa. Puhuessaan "tunneälystä" ihmiset saattavat puhua täysin eri asiasta kuin mistä Goleman on alkujaan kirjoittanut vuonna 1995 julkaistussa kirjassa Emotional intelligence.
Goleman myös itse on yrittänyt tarkemmin määritellä käsitteitään. Hän esimerkiksi julkaisi myöhemmin kirjan Social intelligence, jossa erotteli sosiaalisia taitoja tunneälystä, joka aiemmin oli merkinnyt enemmänkin omien tunteiden tunnistamista; itsetuntemusta ja itsekuria. Tärkeimpiä alkuperäisen tunneäly-käsitteen piirteitä oli taito välttää tulemasta omien mielihalujensa huijaamaksi. Huippuälykäskin ihminen voi helposti elää itsepetoksessa ja torjua mielestään arkielämän ongelmia, jotka lopulta tuhoavat hänen terveytensä tai muilla tavoin tekevät mahdottomaksi kaiken menestyksen.
Muutamien tunneälykeskustelujen pohjalta haluan lanseerata uuden käsitteen, jolla on myöskin suuri merkitys elämässä:
Tyhmyysäly on taitoa elää tyhmien ihmisten ympäröimänä ja silti säilyttää mielenterveytensä ja tyyneytensä. Tyhmyysälyllä siunattu henkilö ei ole lainkaan allerginen idiotismille. Hän ei koskaan menetä hermojaan, jos muut laukovat typeryyksiä tai käyttäytyvät ääliömäisesti.
Korkean TÄO:n omaava ihminen aivan luontaisesti sietää suuria määriä inhimillisyyttä tai on sopeutunut elämään homo sapiens -lajin keskuudessa - on nimittäin epäselvää kuinka suuri osuus tyhmyysälystä on geneettisesti periytyvää ja missä määrin se on opittua.
Monilla älykkäillä henkilöillä on valitettavan alhainen tyhmyysälyosamäärä. He tekevät itsensä naurunalaiseksi esimerkiksi yrittämällä selittää tyhmille ihmisille asioita, joita nämä eivät kerta kaikkiaan ymmärrä.
Suurten kansanjoukkojen tyhmyys saa heidät aivan mielipuolisiksi. Kaikista maailman ilmiöistä juuri tyhmyys herättää heissä eniten hämmennystä, ja he uhraavat suuren osa päivästään täysin hyödyttömiin ajatuksiin, kuten:
"Miten joku voi olla noin tyhmä?!"
"Miten ihmiset eivät tajua?!"
"Miten Berlusconi voi saada kenenkään äänen?!"
"Cheek... Stadiokeikka... Mitä helvettiä?!"
Korkean tyhmyysälyosamäärän ihmistä tällaiset ajatukset eivät vainoa. Hän hyväksyy asian ja käyttää aikansa sellaisten hedelmällisempien ongelmien ratkaisemiseen.
Muiden tyhmyys ei ehdytä hänen omia voimavarojaan.
Äkkiseltään mietittynä tyhmyysälyn seurasta olisi kyky ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta. Kyky vapautua oman totuuden kahleista, olla nojaamatta mahdottomuuden muurii, ja siten löytää toisen tyhmyys sisältään, niin kuin se olisi aina ollut osa itseä.
VastaaPoistaEhkäpä siihen liittyy myös jollain tapaa kausaalinen ajattelutapa, jonka mukaan tyhmyys ei ole järjetöntä, vaan täysin ymmärrettävää ja loogista. Kuin kaksi eri ratoja kiitävää junaa, jotka väistämättä päätyvät eri määränpäihin, vaikka niiden lähtöpiste olisikin sama.
EI HELVETISSÄ JUURI KADONNUT MUN KOMMENTTINI!!!!
VastaaPoistaVIHAAN NETISSÄ KESKUSTELUA.
Pitäkää tunkkinne.
Olin puhumassa siitä, että jos lanseerataan tunneälyn käsite, se pitää lanseerata huomattavasti juhlallisemmin ja suurien saattopuheiden kera, koska idea on kerta kaikkiaan hedelmällinen. Nyt tyhmyysäly jää muutaman yleistyksen kannattelemaksi.
VastaaPoistaKirjoitin myös siitä, että tyhmyysäly esimerkiksi kohdallani olisi jonkinlaista heikkoksien ja vahvuuksien kanssa elämistä
terveisin stadionpelle, joka haluaisi nähdä Katy Perryn, mutta joka kuuntelee yön yksinäisyydessä ja ylväydessä suomiballadeja
Kiitos huomioista. Aura, paska juttu aina kun tekstiä katoaa netin tai ohjelmien bugatessa. Bloggerissa se on valitettavan yleistä.
VastaaPoistaTuosta lanseeraamisesta... Kirjoitin tämän jutun 15 minuutissa ja sitten häippäsin mökille. Harmitti, etten miettinyt konseptia sen pidempään. Olet ihan oikeassa siinä että asian voisi tuoda esille paljon terävämmin. Täytynee kirjoittaa koko ajatuksen pohjalta ihan uusi teksti, kunhan ehtisin enemmän viettää aikaa omien tekstien parissa.
Äkkiseltään mietittynä tässä on potentiaalia paremmalle pakinalle tai jopa ihan ajatuksia herättävälle esseelle.