tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kapteenin seikkailut: Murdoch-jakso

Juuri nyt oikein pulppuan uusia ideoita kapteenin avaruusseikkailujen jatkamiseksi. Pari vaikeaa projektia hellittävät ja Kävelyvauhtia tähtiin on taas nousemassa ykkösprioriteetiksi elämässäni. Jos et tiedä mistä puhun, niin tässä pari linkkiä seikkailun alkuvaiheisiin:

1. Kävelyvauhtia tähtiin

2. Shamanism for Dummies

3. Pieni kylä, Suuri kertomus

4. Deep Space, Deep Shit

Mikään tässä maailmassa ei ole yhtä kivaa kuin kapteenin avaruusseikkailujen kirjoittaminen - varsinkin jos on monen kuukauden ajan tehnyt vain yliopistoesseitä ja nopeita hätäisiä blogi-vauhkoiluja.

Julkaisen koko sarjan Aukeassa, kunhan saan sen valmiiksi. Tässä uuden jakson ensimmäinen osa.


1. Murdoch-jakso

Lapsena ahdistaa jos ei ole mitään tekemistä. Teini-iässä ahdistaa jos pitää tehdä yhtään mitään. Keski-iässä taas ahdistaa, jos ei ole tekemistä.

Näin luki tämän aamun teepussissa. Hetken aikaa olin rauhoittuneen huvittunut, ja kykenin samaistumaan alkavaan työpäivään - sitten mieleeni taas palasivat viime yön unen oudot tapahtumat.

Jostain syystä olin vauhkonnut videoista. En ole ihan varma miten "videot" toimivat, mutta jollain tapaa ne tallensivat päivän tapahtumia.

Unessani olin jälleen koulussa ja kaikki kaverini puhuivat Murdoch-jaksosta. Minä olin jostain syystä jättänyt katsomatta edellisen päivän MacGyverin ja se oli ollut Murdoch-jakso. Sen seurauksena olin täysin ulkona kuvioista.

Tämä on juuri se syy, miksi koskaan - ja tarkoitan ikinä koskaan ei milloinkaan! - ei saa jättää katsomatta MacGyveria. Se saattaa olla Murdoch-jakso. Ja jos Murdoch-jakson jotenkin missaa, elämä on ohi.

Unen maailmassa tämä kaikki tuntui äärimmäisen loogiselta. Jokainen MacGyverin jakso esitettiin televisiossa kerran ja vain kerran. Kun jakso oli kerran ohi, siihen ei koskaan enää voinut palata. Kanava saattoi uusia jakson ehkä kolmen tai viiden vuoden kuluttua, mutta lapsen maailmassa se aika oli ikuisuus.

Jostain syystä MacGyveria ei voinut katsoa netistä tai ostaa DVD:nä. En tiedä mistä se johtui. MacGyveria myös kutsuttiin Ihmemieheksi, ei MacGyveriksi. Uneni todellisuus oli outo ja arvoituksellinen. Naisilla oli leveät hartiat ja suuret, kuohkeat hiukset. Miehet käyttivät vaaleanvihreitä pikkutakkeja, joissa oli käärityt hihat.

Jos ja kun MacGyverin Murdoch-jakson oli jotenkin missannut, ei ollut kuin yksi vaihtoehto. Täytyi löytää joku ihminen, jolla oli videot. Vain videoiden avulla oli mahdollista palata kadonneeseen menneeseen hetkeen, jossa MacGyvverin Murdoch-jakso esitettiin televisiosta.

Unessa en tiennyt miltä videot näyttivät tai olisiko jonkun kaverini kotona sellainen laite - mutta herättyäni tiesin heti, mistä uni oli puhunut.

Murdoch-jakso oli Ylämummo. Ja ainoa henkilö, jolla saattaisi olla videot, oli Termostaatin Oraakkeli. Olin saanut unesta myös salaiset nimikirjaimet, joka minun piti lausua oraakkelille ikään kuin tunnussanana. Nimikirjaimet olivat V.H.S. Hän oli tasan 180 sentin pituinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti