sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Parinvalinta

Yksi modernismin illuusioista on usko arvokehityksen lineaarisuuteen. Kehityksen ajatellaan kulkevan tiettyä suoraa linjaa, ja aikaa myöten kaikki kulttuurit saapuvat samaan lopputulemaan kuin amerikkalaiset. Jopa Euroopassa sorrutaan helposti lineaariseen ajatteluun.

Historia pikemminkin näyttäisi osoittavan, että arvot noudattavat tiettyjä syklejä. Asenteet kovenevat ja pehmenevät sukupolvesta toiseen: välillä on vallassa oikeisto, välillä vasemmisto. Politiikassa emme ehkä vieroksu tällaista talouden ja asenneilmapiirin aaltoliikettä, koska se on niin helposti nähtävissä, mutta mikään ei estä syklejä myöskään suuremmassa mittakaavassa.

Islamin leviämisen pelko perustuu esimerkiksi siihen olettamukseen, että ikivanha arabimaissa syntynyt ajatusjärjestelmä voisi nielaista sisäänsä koko länsimaisen sivistyksen ja pian me kaikki kumartelisimme Mekkaa kohti viisi kertaa päivässä.

Mielestäni myös tällainen skenaario on täysin järjetön. Pitkälti heimoajatteluun perustuva islam on kykenemätön ylläpitämään kansainvälisesti vaikutusvaltaista valtiovaltaa. Ei ole yhtä islamia vaan monta kilpailevaa tulkintaa, jotka hädin tuskin edes perustuvat Koraaniin. Arabimaat ovat sisäisesti epäyhtenäisiä ja siksi heiveröisiä vaikuttajia maailmanpolitiikassa... varsinkin, kun öljy loppuu.

Mahdollista kuitenkin on, että arabimaiden, kiinan tai intian kulttuurista löytyy jotakin, mikä toimii aitona vaihtoehtona meidän elämäntavallemme. Japani on jo monen kertaan onnistunut siinä. Nintendo, Pokemonit, anime ja Manga herättivät aluksi kummastusta, mutta sulautuivat pian elämämme peruskuvioihin.


Rakkauden algoritmi

Tulevaisuutta ennustaessani uskaltaisin väittää, että länsimainen parinvalinnan hapuileva strategia tulee saamaan rinnalleen todellisia haastajia. Muualla päin maailmaa tällä alalla hyödynnetään teknologiaa huomattavasti laajamittaisemmin. Kun perheet huolehtivat puolison etsinnästä, heillä on enemmän varaa ja myös motivaatiota turvautua asiantuntijan apuun.

Kunhan älypuhelimissa yleistyvät pikatreffi-aplikaatiot, voittajamalli voi hyvinkin perustua intialaiseen tai egyptiläiseen tuotekehittelyyn.

Suomessa vielä vieroksutaan ajatusta järkiavioliitosta ja perhesuunnittelusta, joka lähtee sen oikean löytämisestä paritustoimiston avulla. En nyt tarkoita sitä, että joku sanelisi puolison - tarkoitan vain teknologian ja asiantuntija-avun hyödyntämistä etsinnässä.

Vasta pätevä informaatio saa vapauden tuntumaan vapaudelta - muuten se on vain irtonaisuutta, sokeaa poukkoilua flipperissä.

Kun rikollinen vapautuu vankilasta, osataan melko hyvällä todennäköisyydellä ennustaa todennäköisyyden rikoksen uusimiseen. Niin se vain menee. Tuo tyyppi palaa jo tämän vuoden puolella takaisin, mutta tuolla toisella on aidot mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan.

Kumpikin saattaa vannoa itselleen, ettei tee enää samaa virhettä, mutta vapaa tahto on aika pieni vaikuttaja ihmisen elämässä. Paljon enemmän määrää esimerkiksi se onko tarjolla töitä, kuuluuko johonkin jengiin, käyttääkö huumeita jne.

Myös parisuhteissa on tylyjä tosiasioita. Olosuhteet voivat olla armottomat. Keskinäinen ihastus voi joutua alakynteen, kun raha ja rutiinit joutuvat poikittain.


Tulkaa ja vallatkaa meidän markkinat!

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Intiassa olisi fiksuja tyyppejä, jotka osaavat hommansa niin hyvin, että näkevät saman tien kenellä kahdella ihmisellä on mahdollisuudet. He ovat työkseen saattaneet yhteen tuhansia ja taas tuhansia pareja. Siellä on ihan erilaiset kulttuuriset olosuhteet kehittyä omalla alallaan mestariksi.

Jotenkin sitä osaamista pitäisi saada tuotua tänne Suomeen.

Me olemme kaikkea muuta kuin saavuttaneet täydellisen kehityksen päätepisteen lemmenkeinoissa. Joka toinen kotimainen elokuva kertoo kahdesta rakastavaisesta, jotka ovat eksyksissä. Heillä ei ole parisuhteessaan mitään suuntimia.
Entä intiassa? Siellä vaan tanssitaan ja bailataan. Ne on rakastamisen tuotekehittelyssä niin vitun paljon meitä edellä.

Väite voi kuulostaa hassulta, mutta hassumpaa on se, ettei asiasta vielä edes oikein uskaltaisi vitsailla. Se riipaisee liian syvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti