Oli jo ehtinyt kulua jonkin aikaa siitä, kun herra Höyhen edellisen kerran kävi matkoilla. Tänään oli sopivasti maanantai ja edessä työntäyteinen viikko, kun hän tuli ajatelleeksi asiaa.
"Korkea aika käydä pikku vierailulla erilaisessa ja saada etäisyyttä omaan kulttuuriin", tuumi herra Höyhen.
Hän muisteli hetken aikaa menneitä matkakohteitaan. Sitten hän tähyili kohti tulevia seikkailuja. Näinhän tämä matkan suunnittelu aina etenee, hän mietti - mutta mitäpä jos tekisin tällä kertaa poikkeuksen? Menneet ja tulevat tuntuvat perin tutuilta: muistossa on vierailtu jo monet kerrat ja myös suuret suunnitelmat ovat minulle milteipä rakkainta kotiseutua.
Mitä jos...? Ja niin päätti herra Höyhen tällä kertaa matkustaa nykyhetkeen.
* * *
Ratkaisu tuntui heti virkistävältä. Nykyhetkeen matkustaminen kävi yllättävän vikkelästi ja se oli myös edullista. Menolipun sai tilattua netistä vain 35 eurolla! (tosin herra Höyhenellä kävi tuuri, sillä hän sattui saamaan peruutuspaikan.)
Nykyhetki on lumoavan outo, päätteli herra Höyhen. Se tuntuu muuttuvan joka hetki!
Nytkin edessäni on vain valkoisia paneleita - mutta kun käännyn niin näen pitkän ja pimeän käytävän täynnä takkeja ja kenkiä. Tämän täytyy olla oman nykyhetkeni eteinen, pohdiskeli herra Höyhen ja käveli käytävän läpi ovelle.
Herra Höyhenellä oli vain hämärä aavistus siitä, mitä oven takaa paljastuisi, sillä hän kieltäytyi muistelemassa menneitä kokemuksiaan tai ennakoimasta tulevaa.
Häikäisevä valkeus. Silmiä kirvelevä lumihanki ja suuri sininen taivas. Herra Höyhen miltei kääntyi ympäri ja pakeni näkyä, sillä hän ei osannut ennakoida, että hänen silmänsä tottuisivat kirkkauteen. Uteliaisuus kuitenkin voitti siristelyn tuottaman epämukavuuden ja niin hän eteni kotipihansa polkua ihmetellen ympäröivää kauneutta.
Oliko nykyhetki aina tällainen? Tätäkö elämä on, jos unohdamme menneet ja tulevat surut edes hetkeksi?! Nykyhetki on mahtavin paikka, jossa olen ikinä käynyt!
(Hän ei ollut koskaan kävellyt pihalla miettimättä seuraavien tuntien tai seuravien päivien sovittuja velvollisuuksia. Kaiken aikaa hän muisteli menneitä tai murehti tulevia ja yritti järkeillä parhaita siirtoja.)
Herra Höyhen oli täysin nykyhetken lumoissa - ja silloin sattui kipeästi. Au au au! Polku oli liukas ja herra höyhen putosi suoraan takamuksilleen.
Normaalisti herra Höyhen olisi ottanut käsillä vastaan, mutta sellainen reaktio olisi edellyttänyt tulevan ennakoimista. Nyt hän vain tunsi jännän tunteen vatsanpohjassa ja sitten kivuliaan äkkipysähdyksen.
Herra Höyhen kiljui kuin sika, sillä hänen nykyhetkensä oli yhtäkkiä täyttynyt kaikenlaisista ruumiillisista varoituksista. Hermoyhteydet aivojen ja kankkujen välillä ampuivat hätäraketteja minkä paniikiltaan kerkisivät. Todellisuus, joka äsken oli ollut laaja ja kirkas, supistui nyt kivuksi sekä pieneksi, ahneeksi itsesuojeluvaistoksi.
* * *
Naapuri oli nähnyt pyllähdyksen ja saapui auttamaan. Hän oli roteva mies ja auttoi herra Höyhenen jaloilleen yhdellä nykäisyllä.
"Aijai kun sattuu", ulisi herra Höyhen.
"Kyllä se siitä", lohdutti naapuri. "Ei kuulunut sellaista rusahdusta, että noin nuorelta mieheltä voisi päätellä lonkan menneen sijoiltaan. Teet vain niin kuin kaikki muutkin ja matkustat ajatuksissasi tulevaan hetkeen, jossa kipu on jo hellittänyt."
"Mutta en voi!" valittu herra Höyhen. "Olen juuri ostanut menolipun nykyhetkeen!"
"Niinkö?" pohti naapuri myötätuntoisesti. "Sehän on kerrassaan hienoa. Matkustat nykyhetkeen ja heti saat kokea jotain vallan jännittävää."
Herra Höyhenen olo hieman parani naapurin sanoista. Nykyhetkessä hän oli unohtanut kaikki ennakkoluulonsa ja ilkeät puheet, jotka aiemmin oli yhdistänyt tuohon eriskummalliseen vanhukseen, joka yleensä viihtyi yksikseen ja jonka kasvoissa saattoi tietyssä valossa tunnistaa susimaisia piirteitä.
Nyt herra Höyhen näki edessään vain ihmisen, joka puhui viisaita ja halusi auttaa. Se toi herra Höyhenen sydämeen lämpöä ja auttoi unohtamaan pakaralihaksessa vellovan jomotuksen. Edes naapurin saksalainen aksentti ei häirinnyt, sillä tänään herra Höyhen oli lähtenyt matkalle ja eksootinen puhetapa vain lisäsi lomakohteen uskottavuutta.
"Etkö yhtään ole osannut varautua nykyhetkessä matkailun vaaroihin?" kysyi naapuri.
"En. Matkatoimistossa ne sanoivat, etten tarvitse rokotuksia, kunhan muistan jättää passin kotiin nykyhetkessä ollessani."
Naapuri nauroi:
"Et sinä rokotuksia tarvitse, mutta ystävän apua kylläkin. Ei sitä ihminen noin vain voi omine nokkineen lähteä nykyhetkeen. Sinä tarvitset oppaan - ja paljon kuivaharjoittelua."
"Mutta eihän kukaan nykyhetkessä tuollaisesta murehdi."
"Ei murehdi ei - ja juuri siksi nykyhetki onkin niin vaarallinen lomakohde. Sinne lähtemistä täytyy harjoitella vuosia sisätiloissa, rauhallisessa paikassa, tyynyllä istuen ja osaavan ohjaajan opastuksella. Ennen nykyhetkeen siirtymistä täytyy muistaan maksaa vuokra, varautua nälän tunteeseen - ja pukeutua sään vaatimalla tavalla."
Nyt vasta herra Höyhen huomasi, ettei ollut ottanut eteisestä mukaansa päällystakkia. Ihmekös se, jos kylmä viima tuntui jo luissa ja ytimissä.
"Ehkä minä perun tämän matkan tällä kertaa", myönsi herra Höyhen, "ja vastaisuudessa suunnittelen menoni vähän huolellisemmin. Monet viimeaikaisisita retkistäni ovat tuottaneet yllättäviä vaaratilanteita."
Ja huomaatkos, näin sanoessaan herra Höyhen oli taas alkanut muistella menneitä, ja unohtanut nykyhetken ihan tykkänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti