maanantai 14. joulukuuta 2009

Mies sinä olet kallio

Juudeassa on taas perinteiseen tapaan juhlittu paaston päättymistä. Jeesus on viettänyt viikkoja erossa opetuslapsistaan, sillä hän on tahtonut olla hetken erämaan yksinäisyydessä.
Opettajan paastotessa ja mietiskellessä ovat Pietari ja hänen veljensä Andreas tehneet pitkiä päiviä isänsä kalastusfirmassa. Öin ja päivin he ovat laskeneet verkkoja kerätäkseen varoja ryhmän toiminnalle.

Sovittuna päivänä Pietari saapuu Marian ja Martan asunnolle. Jeesus on jo paikalla. Ovella ystävykset halaavat ja taputtelevat toisiaan olkapäille.

- Hei. Istu alas, Jeesus pyytää. - Tahdon pestä sinun jalkasi.
- Ei sun kyllä tarvitse, Pietari vastaa.
- Joo tottakai. Vanha kunnon jalkakylpy. Se tekee hyvää. Keittiössä on täysi padallinen kuumaa vettä. Nyt olisi myös hienoa syyrialaista saippuaa. Tuossa viikolla joku rikas senaattori heitti Johannesta saippualla, kun pojat kävivät sen kesähuvilalla laulamassa protestilauluja.
- No ei mun takia tarvitse vaivautua, toistaa Pietari äreästi ja tekee torjuvia kädenliikkeitä.
- Siis juuri tuon asenteen takia täytyy. Sä aina vähättelet itseäsi. Sä olet kallio, tämän meidän koko tiimin selkäranka. Sä olet pelastanut meidät monesta pinteestä, eikä sulle uskalla ryttyillä edes roomalaiset sotilaat. Sun pitäisi antaa itsellesi vähän enemmän arvoa.

Jeesus laskee vadin Pietarin jalkojen eteen ja alkaa sekoittaa vettä, kaataen vuoroin kuumaa vuoroin kylmää.
- Pietari, sinä olet suuri ihminen: keholta ja sydämeltä. Sinun pitäisi olla ihmisten johtaja.

Jeesus tarttuu Pietarin jalkaterään ja hieroo siihen saippuaa. Samalla hän painelee akupisteitä. Pietari puhisee ja kiemurtelee. Jeesus ei näe tuskaisaa ilmettä hänen kasvoillaan, mutta vesi vaan loiskuu, kun pietari ei malta pysyä liikkumatta.
- Onko kaikki ihan okei? Jeesus kysyy. - Vaikutat jotenkin jännittyneeltä. Ei kai vesi ole liian kuumaa tai kylmää?
- En ole kyllä ihan comfort-zonella tässä kohtaa, Pietari vastaa.
- Ai kuinka niin?
- No, höm... tuota noin... asiahan on siis niin, mutisee Pietari.
- Sano vaan.
- No joo, kröhöm! Pietari rykäisee miehekkäästi änkytyksen kurkustaan ja puhuu: - Suoraan sanottuna mulla on aika herkät jalkapohjat. Siis tosi sensitiiviset. Sillain ihan perversioksi asti.
- Okei. Ymmärrän. Jeesus laskee toverinsa jalat käsistään ja poimii sängyn päältä pyyhkeen: - Se tietenkin vaihtelee vähän yksilön mukaan, että minkä kokee eroottiseksi. Sori, ei ollut tarkoitus mitenkään nolostuttaa. Ihan vaan ajattelin, että se tekisi olosi kotoisammaksi, kun kuitenkin juuri olet kävellyt pitkän matkan.
- Joo ei sovi mulle. Tuollainen pikemminkin hermostuttaa kuin rentouttaa.
- Siis mitenkään en tässä nyt yritä mitään. Ihan kyllä lääkärin roolissa tässä. Kysy vaikka Magdikselta.
- Joo joo, uskon, Pietari vakuuttaa. - Kaikki on ihan kunnossa. Jätetään tämä aihe. Voisi vaikka syödä jotain, nälkä on hirmuinen.
- Joo, eiköhän nämä kintut jo ala olla ihan puhtaat.
Jeesus kohottautuu ylös polviltaan ja kääntää päätään keittiön suuntaan:
- Magdis! Leikkaatko meidän vieraalle siivun lammasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti